Pari aamua on alkanut mukavasti silmien avaamisen jälkeen jalkojen käskyttämisellä kohti uima-allasta, paitsi tänään kun hotellin uima-allas ei ollutkaan yllättäen auki... Hyvin herää, kun hetkeksi pulahtaa altaaseen, vaikka se altaan 25 asteinen vesi tuntuu kylmältä, kun ulkona on 30 astetta! Pitäisi pikaisesti löytää uusi hotelli/asunto uima-altaalla, jotta asuminen ei tulisi kovin kalliiksi. Käytiin tuossa eilen koulullakin ensimmäistä kertaa kolmestaan, koska porukastamme Ollilla oli hammas kipeänä (myöhemmin päätyi sairaalaan juurihoitoa aloittelemaan, saa nähdä millainen lasku sieltä yllättää ellei vakuutus korvaa). Hetken etsiskelimme ja kyselimme International student officea, koska olimme puusilmiä, emmekä tajunneet, että sehän oli fiksusti aivan pääportin vieressä. Meidän piti käydä varmaan 5 eri henkilöllä täyttelemässä lappuja ja allekirjottelemassa niitä siirtyen aina tiskiltä viereiselle. Yksi lomake täytettiin nykyaikaisesti tietokoneella ja tietenkin siinä hässäkässä Miasta tuli Mr. Mia ja Jonin roduksi (race, ihan tosi) tuli vahingossa Nigeria. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut kyllä Helsinki... Mian kansssa taidettiin kuitenkin valita Finnish. No, kaikilla kuitenkin graduation day tais olla January 1st 1970. Ei se taida tuolla koulussakaan olla nii justiisa.
Siam Universityn campus on kyllä todella iso alue, josta löytyy 7/11, kahvilat ja muut mukavuudet vain pienen alueen kiertämällä. Kouluruoka maksoi noin 30 baht per henkilö (alle euro) ja todella hyvää sapuskaa olikin! Rekisteröitymisen yhteydessä Valittiin 4 kurssia, joista varmaan 3 käydään. Koululla tapasimme muutaman englantia hyvinkin puhuvan opettajan, joista yksi suositteli meille Siam Complex Mansion -asuntolaa, jossa kahden hengen huone maksaisi yhteensä ~3000 bahtia (=alle sata euroa), mutta kyseessä on kuulemma aika perus huone ilman mukavuuksia. Olisihan se mukava, kun asuntoon kuuluisi uima-altaat ja siivoojat ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa elämässä.Tämä sama opettaja pitää Englannin kurssia ja sanoi heti meille, ettei meidän tarvitse tunneilla käydä, kuhan välitenttiin ja lopputenttiin ilmaannumme, "you can do something more valuable with that time", herra opettaja ilmoitti. Käyhän se. Opettaja ilmaisi, että suurin osa eurooppalaisista osaa englantia liian hyvin tuonne kursseille ja enemmän kuulemma opitaan elämää tuolta Bangkokin kaduilta, kaupungilta ja muilta vaihtareilta.
Saatiin Mian kamerakin korjattua, kun käytiin Empire state buildingissa (kuvassa). Mian piti jättää passi receptioniin ja saatiin visitor-lätkät, joilla päästiin vartijoiden ohi hissillä 45. kerrokseen. Nikonin toimistossa hetken jonotettuamme kameran otettiin vastaan asiakaspalvelutiskille, jonka jälkeen 10 minuutin odottelun jälkeen virkailija saapui takaisin leveästi hymyillen ja ilmoittaen, että kamera on formatoitu ja asennettu uudelleen. Näinhän siinä oli käynyt, auto-focus toimii taas! Ei onneksi tarvinnut laittaa kameraa eteenpäin huoltoon asti, jolloin sitä olisi ehkä täytynyt odottaa parikin viikkoa.
Takaisinpäin hotellille tulimme huvikseen sky trainilla, vaikka ihan kotiovelle ei sillä päässyt. Piti vaan päästä testaamaan sitäkin. Liian viileähkön Sky train-reissun hinnaksi tuli 25 bahtia per henkilö (~65 senttiä). Jännä homma, että ilmastointi pitää olla täysillä, jos sellainen on. Ulkona liian kuuma ja sisätiloissa liian kylmä. Voi meitä raukkoja.
Iltapalaksi käytiin syömässä japanilaisessa Fuji-ravintolassa sushia kahdestaan, kun Joni ja Olli olivat hammaslääkärikäynnillä. Kyllähän tuo ihan maistui, mutta pakko oli ottaa mäkkärin ranskalaiset vielä kotimatkalta mukaan, niin paljon teki mieli suolaa. Suolaa, hiilareita ja rasvaa, ah!
Keskiviikkona käännyttiin taas yliopistolla täyttämässä Ollinkin laput ja ostettiin sen jälkeen koulupuvut. Siam Universityn koulupuku on valkoinen kauluspaita ja naisilla musta hame, miehillä suorat housut. Löydettiin kampuksen vierestä jokin pikku puoti, josta koko vaatekerran sai ostettua edullisesti noin kahdeksalla eurolla. Yliopiston oma vyönsolki ja pinssi täytyy vielä ostaa myöhemmin koulun omasta myymälästä. Kampusalueella pukeutuminen ei vaikuta olevan liian vakavaa, nytkin siellä näkyi aika pieniä hameita ja farkkuja koulun virallisen asun lisäkkeenä.
Käveltiin kampukselta reipas matka "läheiselle" opettajan suosittelemalle vuokra-asunnolle, jonne oli matkaa kahden kilometrin ja nestehukan verran. Bangkokin kuumuudessa lyhytkin matka tuntuu hyvin vaivalloiselta, ja jostain syystä täällä myös portaiden kiipeäminen on ihan uskomattoman raskasta vaikka Suomessa samasta ponnistelusta suoriutuisi kevyesti.
Asunnot olivat todella halpoja (yhteensä noin sata euroa kuukaudessa) ja oikein siistejä, mutta aika kehnosti kalustettuja, joten sanoimme vielä miettivämme asiaa. Sängyn lisäksi huoneessa ei ollut oikein mitään, vaikka tilaan olisi helposti mahduttanut vaikka sohvaryhmän. Lisäksi asunto keskeisemmällä paikalla olisi helpompi Siam Universityn sijaitessa melkoisen kaukana keskustasta ja asunnon vielä tätäkin kauempana. Tänään katsomaan lisää asuntoja, toivottavasti vihdoin tärppää!
- Janne & Mia
Siam Universityn campus on kyllä todella iso alue, josta löytyy 7/11, kahvilat ja muut mukavuudet vain pienen alueen kiertämällä. Kouluruoka maksoi noin 30 baht per henkilö (alle euro) ja todella hyvää sapuskaa olikin! Rekisteröitymisen yhteydessä Valittiin 4 kurssia, joista varmaan 3 käydään. Koululla tapasimme muutaman englantia hyvinkin puhuvan opettajan, joista yksi suositteli meille Siam Complex Mansion -asuntolaa, jossa kahden hengen huone maksaisi yhteensä ~3000 bahtia (=alle sata euroa), mutta kyseessä on kuulemma aika perus huone ilman mukavuuksia. Olisihan se mukava, kun asuntoon kuuluisi uima-altaat ja siivoojat ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa elämässä.Tämä sama opettaja pitää Englannin kurssia ja sanoi heti meille, ettei meidän tarvitse tunneilla käydä, kuhan välitenttiin ja lopputenttiin ilmaannumme, "you can do something more valuable with that time", herra opettaja ilmoitti. Käyhän se. Opettaja ilmaisi, että suurin osa eurooppalaisista osaa englantia liian hyvin tuonne kursseille ja enemmän kuulemma opitaan elämää tuolta Bangkokin kaduilta, kaupungilta ja muilta vaihtareilta.
Saatiin Mian kamerakin korjattua, kun käytiin Empire state buildingissa (kuvassa). Mian piti jättää passi receptioniin ja saatiin visitor-lätkät, joilla päästiin vartijoiden ohi hissillä 45. kerrokseen. Nikonin toimistossa hetken jonotettuamme kameran otettiin vastaan asiakaspalvelutiskille, jonka jälkeen 10 minuutin odottelun jälkeen virkailija saapui takaisin leveästi hymyillen ja ilmoittaen, että kamera on formatoitu ja asennettu uudelleen. Näinhän siinä oli käynyt, auto-focus toimii taas! Ei onneksi tarvinnut laittaa kameraa eteenpäin huoltoon asti, jolloin sitä olisi ehkä täytynyt odottaa parikin viikkoa.
Takaisinpäin hotellille tulimme huvikseen sky trainilla, vaikka ihan kotiovelle ei sillä päässyt. Piti vaan päästä testaamaan sitäkin. Liian viileähkön Sky train-reissun hinnaksi tuli 25 bahtia per henkilö (~65 senttiä). Jännä homma, että ilmastointi pitää olla täysillä, jos sellainen on. Ulkona liian kuuma ja sisätiloissa liian kylmä. Voi meitä raukkoja.
Iltapalaksi käytiin syömässä japanilaisessa Fuji-ravintolassa sushia kahdestaan, kun Joni ja Olli olivat hammaslääkärikäynnillä. Kyllähän tuo ihan maistui, mutta pakko oli ottaa mäkkärin ranskalaiset vielä kotimatkalta mukaan, niin paljon teki mieli suolaa. Suolaa, hiilareita ja rasvaa, ah!
Keskiviikkona käännyttiin taas yliopistolla täyttämässä Ollinkin laput ja ostettiin sen jälkeen koulupuvut. Siam Universityn koulupuku on valkoinen kauluspaita ja naisilla musta hame, miehillä suorat housut. Löydettiin kampuksen vierestä jokin pikku puoti, josta koko vaatekerran sai ostettua edullisesti noin kahdeksalla eurolla. Yliopiston oma vyönsolki ja pinssi täytyy vielä ostaa myöhemmin koulun omasta myymälästä. Kampusalueella pukeutuminen ei vaikuta olevan liian vakavaa, nytkin siellä näkyi aika pieniä hameita ja farkkuja koulun virallisen asun lisäkkeenä.
Käveltiin kampukselta reipas matka "läheiselle" opettajan suosittelemalle vuokra-asunnolle, jonne oli matkaa kahden kilometrin ja nestehukan verran. Bangkokin kuumuudessa lyhytkin matka tuntuu hyvin vaivalloiselta, ja jostain syystä täällä myös portaiden kiipeäminen on ihan uskomattoman raskasta vaikka Suomessa samasta ponnistelusta suoriutuisi kevyesti.
Asunnot olivat todella halpoja (yhteensä noin sata euroa kuukaudessa) ja oikein siistejä, mutta aika kehnosti kalustettuja, joten sanoimme vielä miettivämme asiaa. Sängyn lisäksi huoneessa ei ollut oikein mitään, vaikka tilaan olisi helposti mahduttanut vaikka sohvaryhmän. Lisäksi asunto keskeisemmällä paikalla olisi helpompi Siam Universityn sijaitessa melkoisen kaukana keskustasta ja asunnon vielä tätäkin kauempana. Tänään katsomaan lisää asuntoja, toivottavasti vihdoin tärppää!
- Janne & Mia
