Phnom Penh: päivät 1 & 2

Phnon Penh, tuo Kambodzan pääkaupunki, kotikaupunki 2,3 miljoonalle ihmiselle, odotti meitä malttamattomana näyttämään Kambodzalaista kulttuuria. Samoin mekin, kaksi Intian muistojen riivaamaa sielua odotimme uutta ja vanhaa, kaunista ja rumaa, rikkaita ja köyhiä, mukavia ja inhottavia ihmisiä jännittävin, sekä todella innostunein tuntein...

Phnom Penhiin lähdimme Air Asian halpalennolla Bangkokin entiseltä viralliselta lentokentältä, Don Mueangilta. Lennosta pulitimme vähän yli 90 euroa per henkilö, sillä varasimme ne liian myöhään, tosin toista kymmentä tuntia bussissa ei innostanut yhtään, joten rahat tiskiin, sitähän meiltä opiskelijoilta tietenkin löytyy, seinästähän sitä täältä nostetaan lisää. Lento oli oikein mukava ja kesto hieman yli tunnin. Viisumeita emme olleet hankkineet etukäteen, sillä olimme selvittäneet, että Phnom Penhin lentokentältä sen saa kivuttomasti 20 dollarin hintaan.

Tiskille jonottaessamme kuulimme ensimmäisten suomalaisten puhetta ja kävi mielessä, että onkohan koko Kambodza sitten täynnä suomalaisia turisteja, mutta myöhemmin huomasimme, ettei asia ihan näin ollut. Nämä suomalaiset tytöt olivat ollet jo pitempään matkalla ja toisella oli komea uusi passi myönnetty Suomen Jakartan suurlähetystöstä. Eli ei hätää, jos passi menee hukkaan ja kuulemma niistä passikopioista on oikeasti hyötyä, sillä niillä pääsee kotimaahan, mikäli oma passi hukkuu, eikä uutta kerkeä suurlähetystön kautta hommata. No, viisumikäsittelyssä ensimmäisellä tiskillä annettiin passi ja otettiin kuva naamasta, jonka jälkeen piti äkkiä juosta läheiselle automaatille dollareita noukkimaan. Jostain syystä automaatti sylki maksimissaan vain 250 dollaria. Tämän jälkeen menimme odottelemaan nimenhuutoa toiselle tiskille, jossa lähes heti kuului: "Mai mänene!" ja Mia pääsi noutamaan omansa 20 dollarin maksua vastaan. Melkein seuraava passi olikin "Jena jouhän" ja passeissa komisteli uudet komeat Kingdom of Cambodia -sivut. Tämän jälkeen käveltiin seuraavalle tiskille, jossa otettiin sormenjäljet ja hostelli nimeltä White Rabbit oli enää tuktuk-matkan päässä. Hetihän meitä tyhmyydestä rokotettiin ja maksoimme 5 dollarin tuktuk-matkasta 2 dollaria ylimääräistä oppirahaa.

Näkymää Phnom Penhin torilta

Hostellimme valitsimme sijainnin perusteella, sillä se oli vähän kauempana ydinkeskustasta rauhallisella alueella lähellä Tuol Sleng Genocide Museumia (S-21), joka oli yksi matkamme nähtävyyksistä. Tarkastimme huoneeemme ja patjan, kaikki näytti olevan kunnossa, mutta ainut asia, joka mietitytti oli se, että huone oli lähellä hostellin pubia ja elokuvahuonetta. Välillä elokuvahuoneessa vallitsi näköjään turhankin letkeä ja makeantuoksuinen tunnelma, sillä eräs pariskunta tykkäsi katsoa elokuvia maistellen jazz-tupakkaa. Toivottavasti heidän kokemuksensa Phnom Penhistä ei jäänyt pelkkään hostellin sohvaan ja länsimaisten elokuvien tuijottamiseen pilvessä. Suurimmaksi osaksi positiivinen kokemus hostellista kuitenkin jäi ja uni maittoi joka ilta. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä jättikatkarapuja ja  parasta pihviä ikinä, vaikka hintakin oli aika suolainen $4.5, mutta mehän olimme lomalla. Kaikki hinnat ovat aina dollareissa, vaikka Kambodzassa on käytössä myös rielit. Kaikki dollaria pienemmät vaihtorahat tulee rieleinä ja 4000 rieliä vastaa yhtä dollaria.

Toisena aamuna lähdimme kävellen Tuol Slengiin ja katsomaan Kambodzassa tapahtuneita kauheuksia punakhmerien osalta. Kyseinen paikka oli ennen ollut koulu, mutta punakhmerit keksivät tehdä siitä vankilan ja kidutuslaitoksen 1975. Vankilassa olleista, arviolta 12000 ihmisestä vain 7 henkilöä selvisi, joista yksi (Chum Mey) oli myymässä omaa kirjaansa Tuol Slengin kokemuksistaan vankilan pihalla.

Vankilan sääntöjä. Takana myös viimeisten teloitettujen haudat ja kidutusvälineitä

Kidutusvälineistöä ja korkea-arvoisempien vankien huone.

Selli.

Saapuneiden vankien kuvia. Esillä oli myös kuvia raa'asti kidutetuista ja tapetuista ihmisistä.

Eloonjääneet. Vasemmanpuolimmaisena Chum Mey.

Museossa ei saanut nauraa, ei kyllä ois naurattanutkaan.

Kyllähän tuo vankilamuseossa käyminen pisti taas miettimään ihmiskunnan tyhmyyttä ja julmuuksia. Loppuillan sadekaan ei kohottanut tunnelmaa, mutta hostellin pubissa vietimme iltaa poristen muiden asukkien kanssa, jonka seurauksena muuten selvisi, että Barack Obama on tulossa kyläilemään Phnom Penhiin ja suuri osa katulapsista, kodittomista, sekä kerjääjistä oli siivottu maaseudulle katukuvaa parantamaan. Näimme siis ilmeisesti hieman "siistitymmän" version Phnom Penhistä.

- Janne