Koska meillä on joulu...

...juhla armas lapsien, eikä rasita koulu, syyt' on olla iloinen! Niin, paitsi tenttejä jouluaattona ja joulupäivänä.

Thaimaassa on nyt vuosi 2555

Voisi kuvitella, että Thaimaassa joulua ei vietetä. Höpö höpö, ostoskeskuksissa joululaulut raikaavat ja talojen seinillä on suuria julisteita ja värivaloja, jotka toivottavat hyvää joulua, sekä onnellista uutta vuotta. Meidän supermarketissa, Tesco Lotuksessa on jopa oma tanssiva joulupukki ja lahjakoreja on hyllyt täynnä. Jopa meillä kotona on käytävällä jopa kauniisti koristeltu muovikuusi! Thaimaalaiset ovat hulluna juhliin, värivaloihin ja juhlatunnelmaan, vaikkakaan eivät tiedä minkä takia juhlaa oikeastaan edes vietetään. Hieman juhlatunnelmaa latistaa nämä tentit, jotka ovat jouluaattona ja itse joulupäivänä. Tuleepahan erilainen joulu.

Tesco Lotuksen tanssiva joulupukki

Jouluillalliselle menemme jo (suht) hyväksi toteamaamme The Deck -ravintolaan saksalaisten kavereidemme kanssa ja joulukinkku vaihtunee rapuihin, glögi viiniin ja konvehdit... no, en tiedä mihin. Ainakin näkymät ravintolasta on hyvät, sillä sieltä näkee Wat Arunin iltaloisteessa ja ehkä jos oikein kuvittelee, niin tuon temppelin muodosta vähän joulukuusikin tulee mieleen. Ensi vuonna sitten oikea joulu!

Hauskana yllätyksenä kotikadullamme on kolmena iltana leffailta. Kuudesta kahteentoista illalla näytetään kiinalaista oopperaa(?), thaimaalaisia laatuelokuvia ja musiikkivideoita. Äänet on todellakin kovalla, koska pääsemme kotonakin nauttimaan musiikista ja ääniefekteistä. Suomessa tällainen katuleffailta tuskin toimisi, sillä, TEOSTO, naapurin äkäinen mummo ja -25 celsiuksen lämpötila voisi tuhota elokuvanautinnon.

Ainiin, ensimmäinen välitentti oli maanantaina ja hienosti kahden tunnin lukemisella läpi, 12/20 pistettä!

- Janne

Phuket ja ystäväiset

Thaimaassa käyneelle lukijalle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen Phuketista turistirysä. Kyllä, Phuket on turistirysä, jonne emme olisi menneet, ellei siellä olisi ollut töissä kavereita Suomesta. Onneksi Mikko Iiro, Sanna ja Rimma asuivat Chalong-alueella, joka on paaaljon rauhallisempi alue, kuin esim. Patong, tuo synnin ja melun pesä. Pojat ja Rimma työskentelevät suomalaisessa Raya Divers -sukellusyrityksessä, mutta onneksi jokaiselle heltesi päivän lomat töistä vuorotellen, joten illoista ei todellakaan tullut tylsiä...

Heti Phuketiin saapuminen lentäen hermostutti, sillä lentomme oli kaksi tuntia myöhässä ja Phuketin lentokentältä busseja ei enää mennyt, joten ainut vaihtoehtomme oli valita joku kusipäisistä taksikuskeista. Bangkokissa takseissa on mittarit, joten matkat tulevat todella halvaksi, mutta Phuketissa kaikki on toisin. Takseissa ei ole mittareita ja koska turistit maksavat mitä tahansa ja kuskeilla on varaa valita asiakkaansa, hinnat ovat aivan eri tasoa. Kotoa Bangkokista puolen tunnin matka lentokentälle maksoi noin 5 euroa, Phuketissa tunnin taksimatka 17,5 euroa. Eihän nuo hinnat kuulosta suomalaisen korvaan juuri miltään, mutta suhteuttuna esimeriksi hyvään thairuokaan, tuolla 17,5 eurolla saa halvimmillaan 20 täyttävää ruoka-ateriaa Bangkokista. No, ei pidä valittaa, sillä jollakin sitä on kuljettava.

Asumisesta meidän ei tarvinnut maksaa mitään, sillä Janne asui Mikon & Sannan, Iiron ja Antin kommuunissa ja Mia asusteli Rimman kanssa kahdestaan lähettyvillä. Tietenkin pojille piti viedä hieman viskituliaisia ja hyvin näytti maistuvan. Päivisin kaikki muut paitsi Sanna olivat töissä, ellei jollekin sattunut vapaapäivä ja iltaisin kävimmekin syömässä hyvin koko porukalla. Päivät kuluivat lähinnä O2-nimisellä rantaklubilla, josta parin euron limsan ostettua sai oleskella altaalla koko päivän. Kerran jopa jaksoimme lähetä ihan Kata-beachin rannallekin uimaan. Omasta lämpimässä meressä pulahtamisesta onkin kulunut varmaan jotain 12 vuotta, joten mahtava kokemus oli sekin. Phuketissa liikkuminen oli helppoa, sillä ystävämme olivat vuokranneet skootterit, joten aina löytyi joku (Sanna) meitä kuskaamaan.

Joku on mielissään rannalla

No, mitä jäi lomalta käteen..? Oli tosi mahtava nähdä pitkästä aikaa kavereita ja tavata uusia ihmisiä, eikä tarvinnut tehdä mitään hyödyllistä tai hyödytöntä, eli omasta puolesta reissu meni niinkuin pitikin.Vihdoinkin päästiin rantalomalle ja hengittämään raittiimpaa ilmaa. Ainiin, "pääsin" myös lavalle thaimaalaisen bändin kanssa feattaamaan pariin biisiin, kiitos liiallisen määrän hyvää thaimaalaista viskiä höystettynä soodalla ja kokiksella.

-Janne

Bangkokissa tapahtunutta

Blogimme ei missään tapauksessa noudata kronologista järjestystä, joten kerromme ehkä huomisen tapahtumat tänään ja eilisen tapahtumat kolmen viikon päästä. No, Bangkokissa joskus tapahtunutta:

Mulla on jo varmaan 10 tuktuk -ja skootterikuskia kaverina, vaikka ei osata puhua sanaakaan samaa kieltä ja päästään Mian kans nyt samaan hintaan matkat kun thaimaalaisetkin. Otin selvää hinnastosta siten, että ihan sattumalta tutustuin läheisen hotellin työntekijään, joka kertoi paljon häneltä maksaa kyyti tietyltä matkalta.

Kotikadun "tuktuk-pesä". Kuvan näkymättömälle oikealle puolelle ilmestyy iltaisin poliiseille näkymätön katubaari, jossa saa maistella viskiä ilman huolta poliiseista, näin ainakin omistaja isoon ääneen ilmoitti ja samalla taputteli selkään.

Päästään iltasin syömään noiden kuskien ja muiden meidän kadun paikallisten kans "buffettiin", jossa saa parasta grillattua possua ja possun eri osia. Mitään maksua meiltä ei huolita, mutta haen yleensä lähikaupasta pari Leo-kaljaa herroille palkaksi.

Yhdessä harvasta viereisestä ravintolastamme saa erittäin hyviä kasvisruokia ja ravintolaa pitävä mamma osaa jo nauraa mulle päin naamaa ja huutaa "soup!" ja tuoda herkullisen ja riittoisan vegekeiton pöytään 35 bahtin (alle euron) hintaan. Eräs sateinen päivä mamma ei päästänyt meitä ravintolasta kotiin, ennenkuin hän kyhäsi meille pahvista sateensuojat, jottemme kastuisi. Pahviläpysköistä ei oikeastaan edes ollut apua, mutta hyvä mieli tulee, palvelu pelaa ja ruoka maittaa!

Eräs päivä tulin skootteritaksilla kotiin ja onneksi vasta kotona tajusin kuskin olevan päissään. Huomasin kyllä matkalla tapahtuvan hieman normaalia enemmän läheltä piti -tilanteita. Kuski ei ollut tuttu. Pitäs kai alkometriä alkaa kantamaan mukana ja puhalluttaa kuskit ennen ajoa, vaikka tuskin täällä ees tajuttais mikä se sellainen alkometri on.

Huomattiin tänään myös, että skootteriin mahtuu täälläpäin kuulemma kuski ja kaksi farangi-kyytiläistä. Harvemmin meitä farangeja otetaan kaksin kappalein tähän surmanloukkutaksiin, mutta tuttu kuskimme oli niin ystävällinen, että pääsimme samaan hintaan kahdestaan. Kuski jopa yhtäkkiä otti takana istuvan Mian käsistä kiinni ja antoi ohjata skootteria suoralla baanalla. Liekkö tähän syynä se, että olen (ehkä muutaman oluen tai viskin nauttineena) selittänyt hänelle ja muulle tutulle kuskiporukalle, että tahdon joku päivä vielä ajaa tuktukia alkuperäisen kuskin ollessa kyydissä. Skootteria pääsisin kyllä ajamaan, mutta tuktuk onkin miesten ajoneuvo!

Tähän hätään ei löytynyt kuvaa mopotaksista. Kuvassa kuollut rotta.

Huomenna Phukettiin moikkaamaan suomalaisia kavereita, jotka sielläpäin työskentelevät. Vihdoinkin rannalle rentoutumaan!

Ps. Huomasin tänään että maanantaina tentti ja tullaan takas lauantaina. Onneksi opettaja on ystävällisesti kertonut tentin kysymykset, helpottaa lukemista sitten sunnuntaina.

-Janne

Loy Krathong, Bangkok

Eilen Janne meni etsimään iltapalaa ja laittoi mulle puolen tunnin päästä viestiä että tulisin vastapäiselle kadulle moikkaamaan jotain uusia tuttuja. Kadulla istui Janne ja varmaankin kuusi paikallista äijää keittolevyn ympärillä juomassa kaljaa ja ruokailemassa. Esittelyjen jälkeen mullekin työnnettiin lautanen eteen ja alettiin nostella padasta lihakimpaleita ja muuta syötäväksi. Söin nätisti heti ensimmäiseksi tarjotun epämääräisen valkoisen lihanpalan, jonka kuulin jälkeenpäin olevan sian kärsää. Olikin aika kimmoisaa.

Yksi paikallisista oli tuktuk-kuski, toinen töissä viereisessä hotellissa ja kolmas taitaa soittaa kitaraa, mutta sen ammatista mulla ei oo mitään käsitystä. Jokainen heistä puhui ehkä yhteensä sellaiset viisi sanaa englantia lukuunottamatta yhtä, joka osasi englannin alkeet jotenkuten. Minä poistuin jonkun ajan päästä nukkumaan, mutta Janne jatkoi porukassa aamu kahteen. Kukaan ei kuulemma suostunut ottamaan maksua syödyistä ruuista, kuuluu ilmeisesti thaimaalaiseen vieraanvaraisuuteen. Aamulla Janne sai myös jonkun näistä tyypeistä pyydettyä mukaansa kitaraostoksille China Towniin. Hyvä siis tutustua paikallisiin, vaikka kielimuuri onkin melkoinen. Kai ne tykkäävät naureskella hölmölle "rikkaalle" farangille, joka viitsii "rahvaan" kanssa juoda kaljaa, syödä ja vitsailla typeriä. Toisaalta myös uusilla suhteilla saa ehkä halvemmalla ja helpommin tuktuk/skootterikyydin, kun sellaista tarvitsee...

Ja Janne sai siis vihdoin kitaran! Meidän talon kattoterassille voi ainakin mennä soittelemaan jos haluaa revitellä enemmänkin, no naapureiden ei luulisi häiriintyvän akustisen kitaran soittamisesta täällä asunnossakaan.

Otsikkoon ajattelin palata nyt.

Kävimme siis viime viikolla viettämässä yhtä Thaimaan suurimmista festivaaleista:

Loy Krathong on Thaimaassa vuosittain vietettävä valon juhla, jota juhlistettiin viikko sitten koko maassa. Se on noin 700 vuotta vanha perinne, jossa veteen tai taivaalle vapautetaan krathongeja, pieniä koristeellisia lyhtyjä. Rituaalilla kiitetään jumalia vedestä ja hyvästä riisisadosta, mutta lyhdyn lähettäminen pois voi myös symboloida huolista ja vihasta luopumista. Lautat tehdään tyypillisesti banaanipuun rungosta ja lehdistä ja koristellaan kukilla, suitsukkeilla ja pienellä kynttilällä.

Bangkokin keskustan puistot ovat Loy Krathongin aikaan kuulemma aivan tukossa, joten päätimme etsiytyä Bangkokin pohjoisosaan Chatuchak-puiston läheisyyteen. Kokoonnuimme Couchsurfing-yhteisön (eräänlainen matkailufoorumi) tapaamiseen, jossa oli arviolta 50 ihmistä ympäri maailman, osa matkaajia ja osa Bangkokissa asuvia. Couchsurfing-sivustosta on tähän asti ollut todella paljon hyötyä, sillä sieltä saa aina tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja tällä kertaa vielä useita uusia tuttavuuksia. Pääsimme illan aikana tekemään oman krathongin eli kellukkeen, joka jopa pysyi pinnalla uitettaessa.

Krathongin askartelua

Chatuchak-puistossa näkyi myös taivaalle vapautettavia lyhtyjä, vaikka yleensä Bangkokissa perinne koostuu lähinnä veteen laskettavista lyhdyistä 

 

 

Yritetään tässä parhaillaan ostaa lentolippuja Phuketiin ensi viikolle, mutta aika nihkeältä näyttää. Nyt kun on jo Suomessakin tottunut siihen että lentolipun saa yleensä 30 eurolla / suunta, on vaikea tyytyä sata euroa maksavaan menopaluu-lippuun, varsinkaan kun lopullinen hinta heittelee jopa viidellä eurolla parin tunnin välein. Harkitsin tänään jopa bussia Bangkokista (se on halvempi ja taatusti epämukavampi), mutta ootellaan nyt huomiseen miltä lippujen hinnat silloin näyttävät.

- Mia