Eilen Janne meni etsimään iltapalaa ja laittoi mulle puolen tunnin päästä viestiä että tulisin vastapäiselle kadulle moikkaamaan jotain uusia tuttuja. Kadulla istui Janne ja varmaankin kuusi paikallista äijää keittolevyn ympärillä juomassa kaljaa ja ruokailemassa. Esittelyjen jälkeen mullekin työnnettiin lautanen eteen ja alettiin nostella padasta lihakimpaleita ja muuta syötäväksi. Söin nätisti heti ensimmäiseksi tarjotun epämääräisen valkoisen lihanpalan, jonka kuulin jälkeenpäin olevan sian kärsää. Olikin aika kimmoisaa.
Yksi paikallisista oli tuktuk-kuski, toinen töissä viereisessä hotellissa ja kolmas taitaa soittaa kitaraa, mutta sen ammatista mulla ei oo mitään käsitystä. Jokainen heistä puhui ehkä yhteensä sellaiset viisi sanaa englantia lukuunottamatta yhtä, joka osasi englannin alkeet jotenkuten. Minä poistuin jonkun ajan päästä nukkumaan, mutta Janne jatkoi porukassa aamu kahteen. Kukaan ei kuulemma suostunut ottamaan maksua syödyistä ruuista, kuuluu ilmeisesti thaimaalaiseen vieraanvaraisuuteen. Aamulla Janne sai myös jonkun näistä tyypeistä pyydettyä mukaansa kitaraostoksille China Towniin. Hyvä siis tutustua paikallisiin, vaikka kielimuuri onkin melkoinen. Kai ne tykkäävät naureskella hölmölle "rikkaalle" farangille, joka viitsii "rahvaan" kanssa juoda kaljaa, syödä ja vitsailla typeriä. Toisaalta myös uusilla suhteilla saa ehkä halvemmalla ja helpommin tuktuk/skootterikyydin, kun sellaista tarvitsee...
Ja Janne sai siis vihdoin kitaran! Meidän talon kattoterassille voi ainakin mennä soittelemaan jos haluaa revitellä enemmänkin, no naapureiden ei luulisi häiriintyvän akustisen kitaran soittamisesta täällä asunnossakaan.
Otsikkoon ajattelin palata nyt.
Kävimme siis viime viikolla viettämässä yhtä Thaimaan suurimmista festivaaleista:
Loy Krathong on Thaimaassa vuosittain vietettävä valon juhla, jota juhlistettiin viikko sitten koko maassa. Se on noin 700 vuotta vanha perinne, jossa veteen tai taivaalle vapautetaan krathongeja, pieniä koristeellisia lyhtyjä. Rituaalilla kiitetään jumalia vedestä ja hyvästä riisisadosta, mutta lyhdyn lähettäminen pois voi myös symboloida huolista ja vihasta luopumista. Lautat tehdään tyypillisesti banaanipuun rungosta ja lehdistä ja koristellaan kukilla, suitsukkeilla ja pienellä kynttilällä.
Bangkokin keskustan puistot ovat Loy Krathongin aikaan kuulemma aivan tukossa, joten päätimme etsiytyä Bangkokin pohjoisosaan Chatuchak-puiston läheisyyteen. Kokoonnuimme Couchsurfing-yhteisön (eräänlainen matkailufoorumi) tapaamiseen, jossa oli arviolta 50 ihmistä ympäri maailman, osa matkaajia ja osa Bangkokissa asuvia. Couchsurfing-sivustosta on tähän asti ollut todella paljon hyötyä, sillä sieltä saa aina tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja tällä kertaa vielä useita uusia tuttavuuksia. Pääsimme illan aikana tekemään oman krathongin eli kellukkeen, joka jopa pysyi pinnalla uitettaessa.
Yritetään tässä parhaillaan ostaa lentolippuja Phuketiin ensi viikolle, mutta aika nihkeältä näyttää. Nyt kun on jo Suomessakin tottunut siihen että lentolipun saa yleensä 30 eurolla / suunta, on vaikea tyytyä sata euroa maksavaan menopaluu-lippuun, varsinkaan kun lopullinen hinta heittelee jopa viidellä eurolla parin tunnin välein. Harkitsin tänään jopa bussia Bangkokista (se on halvempi ja taatusti epämukavampi), mutta ootellaan nyt huomiseen miltä lippujen hinnat silloin näyttävät.
- Mia
Yksi paikallisista oli tuktuk-kuski, toinen töissä viereisessä hotellissa ja kolmas taitaa soittaa kitaraa, mutta sen ammatista mulla ei oo mitään käsitystä. Jokainen heistä puhui ehkä yhteensä sellaiset viisi sanaa englantia lukuunottamatta yhtä, joka osasi englannin alkeet jotenkuten. Minä poistuin jonkun ajan päästä nukkumaan, mutta Janne jatkoi porukassa aamu kahteen. Kukaan ei kuulemma suostunut ottamaan maksua syödyistä ruuista, kuuluu ilmeisesti thaimaalaiseen vieraanvaraisuuteen. Aamulla Janne sai myös jonkun näistä tyypeistä pyydettyä mukaansa kitaraostoksille China Towniin. Hyvä siis tutustua paikallisiin, vaikka kielimuuri onkin melkoinen. Kai ne tykkäävät naureskella hölmölle "rikkaalle" farangille, joka viitsii "rahvaan" kanssa juoda kaljaa, syödä ja vitsailla typeriä. Toisaalta myös uusilla suhteilla saa ehkä halvemmalla ja helpommin tuktuk/skootterikyydin, kun sellaista tarvitsee...
Ja Janne sai siis vihdoin kitaran! Meidän talon kattoterassille voi ainakin mennä soittelemaan jos haluaa revitellä enemmänkin, no naapureiden ei luulisi häiriintyvän akustisen kitaran soittamisesta täällä asunnossakaan.
Otsikkoon ajattelin palata nyt.
Kävimme siis viime viikolla viettämässä yhtä Thaimaan suurimmista festivaaleista:
Loy Krathong on Thaimaassa vuosittain vietettävä valon juhla, jota juhlistettiin viikko sitten koko maassa. Se on noin 700 vuotta vanha perinne, jossa veteen tai taivaalle vapautetaan krathongeja, pieniä koristeellisia lyhtyjä. Rituaalilla kiitetään jumalia vedestä ja hyvästä riisisadosta, mutta lyhdyn lähettäminen pois voi myös symboloida huolista ja vihasta luopumista. Lautat tehdään tyypillisesti banaanipuun rungosta ja lehdistä ja koristellaan kukilla, suitsukkeilla ja pienellä kynttilällä.
Bangkokin keskustan puistot ovat Loy Krathongin aikaan kuulemma aivan tukossa, joten päätimme etsiytyä Bangkokin pohjoisosaan Chatuchak-puiston läheisyyteen. Kokoonnuimme Couchsurfing-yhteisön (eräänlainen matkailufoorumi) tapaamiseen, jossa oli arviolta 50 ihmistä ympäri maailman, osa matkaajia ja osa Bangkokissa asuvia. Couchsurfing-sivustosta on tähän asti ollut todella paljon hyötyä, sillä sieltä saa aina tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja tällä kertaa vielä useita uusia tuttavuuksia. Pääsimme illan aikana tekemään oman krathongin eli kellukkeen, joka jopa pysyi pinnalla uitettaessa.
 |
| Krathongin askartelua |
 |
| Chatuchak-puistossa näkyi myös taivaalle vapautettavia lyhtyjä, vaikka yleensä Bangkokissa perinne koostuu lähinnä veteen laskettavista lyhdyistä |
- Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti