Blogimme ei missään tapauksessa noudata kronologista järjestystä, joten kerromme ehkä huomisen tapahtumat tänään ja eilisen tapahtumat kolmen viikon päästä. No, Bangkokissa joskus tapahtunutta:
Mulla on jo varmaan 10 tuktuk -ja skootterikuskia kaverina, vaikka ei osata puhua sanaakaan samaa kieltä ja päästään Mian kans nyt samaan hintaan matkat kun thaimaalaisetkin. Otin selvää hinnastosta siten, että ihan sattumalta tutustuin läheisen hotellin työntekijään, joka kertoi paljon häneltä maksaa kyyti tietyltä matkalta.
Päästään iltasin syömään noiden kuskien ja muiden meidän kadun paikallisten kans "buffettiin", jossa saa parasta grillattua possua ja possun eri osia. Mitään maksua meiltä ei huolita, mutta haen yleensä lähikaupasta pari Leo-kaljaa herroille palkaksi.
Yhdessä harvasta viereisestä ravintolastamme saa erittäin hyviä kasvisruokia ja ravintolaa pitävä mamma osaa jo nauraa mulle päin naamaa ja huutaa "soup!" ja tuoda herkullisen ja riittoisan vegekeiton pöytään 35 bahtin (alle euron) hintaan. Eräs sateinen päivä mamma ei päästänyt meitä ravintolasta kotiin, ennenkuin hän kyhäsi meille pahvista sateensuojat, jottemme kastuisi. Pahviläpysköistä ei oikeastaan edes ollut apua, mutta hyvä mieli tulee, palvelu pelaa ja ruoka maittaa!
Eräs päivä tulin skootteritaksilla kotiin ja onneksi vasta kotona tajusin kuskin olevan päissään. Huomasin kyllä matkalla tapahtuvan hieman normaalia enemmän läheltä piti -tilanteita. Kuski ei ollut tuttu. Pitäs kai alkometriä alkaa kantamaan mukana ja puhalluttaa kuskit ennen ajoa, vaikka tuskin täällä ees tajuttais mikä se sellainen alkometri on.
Huomattiin tänään myös, että skootteriin mahtuu täälläpäin kuulemma kuski ja kaksi farangi-kyytiläistä. Harvemmin meitä farangeja otetaan kaksin kappalein tähän surmanloukkutaksiin, mutta tuttu kuskimme oli niin ystävällinen, että pääsimme samaan hintaan kahdestaan. Kuski jopa yhtäkkiä otti takana istuvan Mian käsistä kiinni ja antoi ohjata skootteria suoralla baanalla. Liekkö tähän syynä se, että olen (ehkä muutaman oluen tai viskin nauttineena) selittänyt hänelle ja muulle tutulle kuskiporukalle, että tahdon joku päivä vielä ajaa tuktukia alkuperäisen kuskin ollessa kyydissä. Skootteria pääsisin kyllä ajamaan, mutta tuktuk onkin miesten ajoneuvo!
Huomenna Phukettiin moikkaamaan suomalaisia kavereita, jotka sielläpäin työskentelevät. Vihdoinkin rannalle rentoutumaan!
Ps. Huomasin tänään että maanantaina tentti ja tullaan takas lauantaina. Onneksi opettaja on ystävällisesti kertonut tentin kysymykset, helpottaa lukemista sitten sunnuntaina.
-Janne
Mulla on jo varmaan 10 tuktuk -ja skootterikuskia kaverina, vaikka ei osata puhua sanaakaan samaa kieltä ja päästään Mian kans nyt samaan hintaan matkat kun thaimaalaisetkin. Otin selvää hinnastosta siten, että ihan sattumalta tutustuin läheisen hotellin työntekijään, joka kertoi paljon häneltä maksaa kyyti tietyltä matkalta.
 |
| Kotikadun "tuktuk-pesä". Kuvan näkymättömälle oikealle puolelle ilmestyy iltaisin poliiseille näkymätön katubaari, jossa saa maistella viskiä ilman huolta poliiseista, näin ainakin omistaja isoon ääneen ilmoitti ja samalla taputteli selkään. |
Päästään iltasin syömään noiden kuskien ja muiden meidän kadun paikallisten kans "buffettiin", jossa saa parasta grillattua possua ja possun eri osia. Mitään maksua meiltä ei huolita, mutta haen yleensä lähikaupasta pari Leo-kaljaa herroille palkaksi.
Yhdessä harvasta viereisestä ravintolastamme saa erittäin hyviä kasvisruokia ja ravintolaa pitävä mamma osaa jo nauraa mulle päin naamaa ja huutaa "soup!" ja tuoda herkullisen ja riittoisan vegekeiton pöytään 35 bahtin (alle euron) hintaan. Eräs sateinen päivä mamma ei päästänyt meitä ravintolasta kotiin, ennenkuin hän kyhäsi meille pahvista sateensuojat, jottemme kastuisi. Pahviläpysköistä ei oikeastaan edes ollut apua, mutta hyvä mieli tulee, palvelu pelaa ja ruoka maittaa!
Eräs päivä tulin skootteritaksilla kotiin ja onneksi vasta kotona tajusin kuskin olevan päissään. Huomasin kyllä matkalla tapahtuvan hieman normaalia enemmän läheltä piti -tilanteita. Kuski ei ollut tuttu. Pitäs kai alkometriä alkaa kantamaan mukana ja puhalluttaa kuskit ennen ajoa, vaikka tuskin täällä ees tajuttais mikä se sellainen alkometri on.
Huomattiin tänään myös, että skootteriin mahtuu täälläpäin kuulemma kuski ja kaksi farangi-kyytiläistä. Harvemmin meitä farangeja otetaan kaksin kappalein tähän surmanloukkutaksiin, mutta tuttu kuskimme oli niin ystävällinen, että pääsimme samaan hintaan kahdestaan. Kuski jopa yhtäkkiä otti takana istuvan Mian käsistä kiinni ja antoi ohjata skootteria suoralla baanalla. Liekkö tähän syynä se, että olen (ehkä muutaman oluen tai viskin nauttineena) selittänyt hänelle ja muulle tutulle kuskiporukalle, että tahdon joku päivä vielä ajaa tuktukia alkuperäisen kuskin ollessa kyydissä. Skootteria pääsisin kyllä ajamaan, mutta tuktuk onkin miesten ajoneuvo!
 |
| Tähän hätään ei löytynyt kuvaa mopotaksista. Kuvassa kuollut rotta. |
Huomenna Phukettiin moikkaamaan suomalaisia kavereita, jotka sielläpäin työskentelevät. Vihdoinkin rannalle rentoutumaan!
Ps. Huomasin tänään että maanantaina tentti ja tullaan takas lauantaina. Onneksi opettaja on ystävällisesti kertonut tentin kysymykset, helpottaa lukemista sitten sunnuntaina.
-Janne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti