Rankan koulupäivän jälkeen pakkasimme rinkat ja laitoimme herätyskellon puoli viideltä piippaamaan. Kiireellä etsimme taksin ja lähdimme kohti Bangkokin toista lentokenttää, Don Mueangia. Ongelmitta olimmekin jo Air asian lennolla klo 6 aikaan, mutta yllätykseksemme, lentokone ei mennytkään Surat Thanin lentokentälle, mutta lensikin vähän kauemmas. Lento kesti n. tunnin, josta kesti noin 2,5h bussilla satamaan. Molemmilla tuli paha olo aamuisesta herätyksestä ja bussimatkasta. Satamaan kuitenkin saavuttiin ja pelättiin, että joudutaan heti lauttaan huonovointisina, mutta saimmekin odottaa 4 tuntia ja parannella olotilaa hyvillä ja halvoilla aterioilla sataman kahvilasta.
Bussi oli oikein nykyaikainen ja hieno. Samaan kuvaan sattui hieman tuhdimpi herrasmies.
Kuvan näköisellä paatilla lähdimme kohti Koh Phangania.
Lautta lähti suunnilleen ajoissa, ja 2,5 tunnin köröttelyn jälkeen astelimme Koh Phanganille. Edellisen illan googlettelun tuloksena tiesimme seuraavan määränpäämme, Katen, mopovuokraamon sataman läheltä. Googlesta löytyi vähän nihkeästi luotettavia mopovuokraamoja, mutta Katesta oli kerrottu hyvää, etteivät he huijaa asiakkaita. Thaimaassa (ja muuallakin) on aika yleistä, että mopoa palauttaessa ajopelistä "löytyykin" naarmuja ja kolhuja, eikä auta muu kuin kaivaa kuvetta...
Tiet oli välillä surkeita ja yhtäkkiä saatto tulla mutkan takaa joku kuoppa...
Katen skootterivuokraamon ehdot olivat aika hurjat, esim. moottorin rikkouduttua 15000 bahtia korvauksia ja joku sivupeili 1000 bahtia. Tässä vaiheessa aloin jo epäröimään vuokraamoa ja omia ajotaitoja... ei meillä ole varaa ainakaan kolaroida! Toinen erittäin huono puoli oli se, että minun piti jättää passini pantiksi, jotta skootteri tulee varmasti takaisin ja ehjänä... eipä auttanut muu, kuin antaa passi firman laatikkoon odottamaan palautusta. Laput kirjoitettuani katsottiin omistajan kanssa skootterin kunto ja otettiin Madventuresin Rikun ja Tunnan vinkistä vaarin, ja kuvattiin skootterin pienimmätkin kolhut. Olisipahan ainakin jotakin todistusaineistoa, jos palautuksen suhteen tulee jotain ongelmaa ja mikäli vuokraamo olisikin epärehellinen, heillä olisi hankalampi yrittää huijata meitä.
No, eikun pullollinen bensaa tankkiin ja vähän ympyrää ajelemaan. Vuokraamon työntekijät katselivat kauhuissaan Jannen ajotaitoja, jotka olivat todellakin ruosteessa... yli 10 vuotta edellisestä ajokerrasta. Siispä rinkka etupuolelle, Mia selkäpuolelle kantamuksineen ja kaasua. Pian saavutimmekin Sea sunset resortin, josta olimme muutaman yön (Mian äitin avustuksella, kiitos!) maksaneet etukäteen.
Sea sunset resort vaikutti tosi mukavalta paikalta ja niinhän se olikin. Hygieniafriikeille paikkaa ei voi suositella, sillä öisin juoksentelee gekkoja, torakoita ja muurahaisia oven ja sängyn alta kurkistelemaan bungalowin asukkaita, mutta meitä tämä ei haitannut. Kanoja, kissoja ja koiria juoksenteli ympäriinsä, rannalle matkaa muutamakymmenen metriä ja hyvää ruokaa sopuhintaan. Bungalowissamme oli tietenkin riippumatto, joka osoittautui loman rennoimmaksi nähtävyydeksi.
Vaikka kumpikin pidämme eläimistä, tekee mieli päiväruuaksi ottaa fried chicken with cashew nuts kun kukko ja kanat huutavat aamu viidestä alkaen.
Skootterilla oli mukava ajella, kun pääsi mihin halusi, eikä ollut ketään sanomassa kellonaikoja tai hintoja, vain 5 euroa päivä ja muutamalla eurolla bensaa koko reissun ajaksi. Pysähdyimme siis ottamassa hienoja kuvia mm. tästä palmusta ja samalla Janne rikkoi pottuvarpaan kahden kiven väliin kiivetessään rannalta takaisin skootterille. Eipä vielä ole mitään tulehduksia näkynyt, kiitos apteekkarisedän, joka auliisti neuvoi ja möi vetyperoksidia ja Betadinea haavan hoitoon.
Siinähän se Koh Phanganilla oleskelu meni, rannalla makoilua, hyvän ruuan syömistä ja saarta kierrellessä. Kaikki meni oikein nappiin, lukuunottamatta tuota pientä jalan kolautusta ja Katen vuokraamokin hyväksyi skootterin mukisematta ja antoi passin kiltisti takaisin (vaikka ehkä ihan vähän tuli hipaistua sivupeiliä autoon). Näin lomareissumme jatkui kohti Koh Taoa. Siitä kerromme ensi jaksossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti