Koh Phanganilta jouduimme lähtemään aikaisin, sillä bungalowimme varauslista oli täynnä ja ravintolan täti pelotteli meitä, että voi olla vaikeaa näin uuden vuoden kulmilla löytää majoitusta koko saarelta, saatika Koh Taolta. No, löysimme vuoden 2006 Lonely planetin ja soittelimme (okei, Mia soitteli) varmaan 10 numeroon, joista pari oli jopa toimivaa ja saimme Koh Taolta varattua bungalowin, mahtavaa!
1,5h lauttamatkaa ja 400 bahtia per henkilö köyhempinä saavuimme lopulta Koh Taon satamaan. Ilmaiseksi rento mies tuli hakemaan meidät satamasta lava-autolla, jonka kyytiin hyppäsimme. Kyytimme vei meidät hiljaisemmalle puolelle saarta, View rock resortiin, jossa oli hienot huoneet (700 baht / yö), mutta sähköt vain öisin ja puhelinyhteys ei kuulunut meidän puolelle saarta.
View rock resortista oli Lonely planetissa maininta, että tie sinne oli huono ja tämä oli todellakin totta (3km ja matka kesti ~20min per suunta). En uskaltanut vuokrata skootteria, sillä jopa minun monen päivän ajotaidoilla (hehheh) hiekkaiset, mutkaiset, kiviset, reikäiset, rähjäiset ja silmukkaiset tiet olisivat olleet liian hirveitä ajaa. Onneksi View rockilta pääsimme suht halvalla sataman lähelle, jonne parin sadan bahtin hintaan pari kertaa päivässä resortin omistajat asiakkaitaan kuskasivat. Harmi että sattui olemaan huonot ilmat juuri tuolloin, joten uiminen oli mahdotonta kallioisessa resortissamme. Hauskana sattumana saimme selville, että resortin omistajan vaimo oli käynyt samaa koulua kuin me (Siam University, Bangkok), mutta suorittanut tutkinnon 21 vuotta sitten.
Näkymät kyllä olivat ihan mahtavat...
mutta portaita (joita oli paljon) kävellessä meinasi loppua kunto.
Toisena päivänä tapasimme satamassa suomalaisen miehen, joka oli pari vuotta
työskennellyt sukellusyrityksessä Koh Taolla ja hän suositteli DD Hut
-mopovuokraamoa, joten päätös oli selvä, suuntaisimme seuraavana aamuna sinne. Mukavana yllätyksenä oli
vaihtoehtona jättää depositiksi passi tai 5000 bahtia, ei tarvinnut
kahdesti miettiä, kumpi jätetään.
Puoli yhdeksältä aamulla lähdimme View rock resortista ja yhdeksän aikaan kerkesimme DD Hutin mopovuokraamoon, jossa äkkiä otimme taas kuvat skootterista, katsoimme omistajan kanssa mopon kolhut ja lähdimme kiitämään kohti Chalok-beachia ja toivoimme, että siellä olisi vapautunut bungalow meille tai muuten olisimme ongelmissa. Onneksi kerkesimme ennen aamulauttaa ja J.P resortissa oli tilaa ja pääsimme huoneeseen (800baht per yö), jossa oli jopa lämmin suihku, netti ja 24h sähkö (tosin muutama sähkökatkos per päivä). Olimme lähempänä "ydinkeskustaa" ja lyhyen skootterimatkan päässä kaikesta, mutta kuitenkin edes hieman rauhallisemmassa kulmassa saarta.
Kuvassa erään ravintolan koira. Ei liity näihin kirjoituksiin taas mitenkään, mutta kattokaa sitä ja miettikää ku se lyllertää portaita ylöspäin!
Skootterin vuokraus kannattaa pienillä saarilla, ainakin rahallisesti (mikäli ei kolaroi), sillä hinta oli 200 bahtia per päivä ja 100 bahtilla saa tankin täyteen bensaa. Koh Taolla taksit maksavat lähes poikkeuksetta 200 bahtia suunta, joten selvää säästöä ajella, eikä tarvitse miettiä kyydityksiä. Koh Phanganin baarimikko varoitteli meitä Koh Taon teistä ja eipä se siitä turhaan maininnut. Tiet olivat kapeampia, mutkaisempia ja huonokuntoisempia.
Chalok-beach. Siellä jossain se meidänkin resort sijaitsee. Harmi, että kaikki rannat oli tungettu täyteen resorttia, ravintolaa ja rakennusta.
Tietoiskuvideo, joka oli jo aiemmin näkyvillä Facebookissa:
Eräänä kohteena oli Koh Nang Yuan, pieni saari Koh Taon vieressä, jonne piti oikein 2,5 euron sisäänpääsy maksaa per henkilö, mutta ihan mielellään tuo summa maksettiin näistä maisemista ja kirkkaista vesistä.
Aika samalta näyttää, kuin äskeisessä linkissä.
Kyseiselle saarelle ei saanut tuoda muovipulloja, sillä ne saastuttaisivat koko saaren, mutta silti siellä täällä näkyi roskia ja löysimme saarelta oman kaatopaikankin täynnä roskaa, tupakantumppeja ja pulloja. Olimme päättäneet uhmata vesipullokieltoa ja salakuljettaa saarelle puolitoista litraa vettä muovipullossa, sillä emme todellakaan olleet valmiita maksamaan pienestä lasipullollisesta vettä 2,5 euroa... omatunto ei kolkuttanut, sillä veimme kiltisti pullot mukanamme takaisin Koh Taolle, jossa ne varmaan heitetään Thaimaan jätehuollon tuntien mereen, josta ne pikkuhiljaa lainehtivat Koh Nang Yuanin rannoille, ellei niitä haudata johonkin hiekkaan tai polteta.
Näköalatasanteelle oli hieman kiipeämistä. Kuvan sukelluspussissa oli salakuljetettuna n.1500 grammaa H2O:ta.
Komia siluettikuva meidän veneestä. Jätin tarkotuksella tuon horisontin vinoon.
Viimeisenä päivänä ajoimme Sai Nuan -rannalle, jossa ajotaidot tulivat koetukselle. Tiellä mahtui juuri ja juuri menemään yksi lava-auto, mutkat olivat tiukkoja ja korkeuserot suuria. Onneksi montaa kulkupeliä ei tullut vastaan ja yritin ilmoittaa surkean farang-kuskin tulosta tööttäilemällä, kun jouduimme kaasu pohjassa nousemaan jyrkkää ylämäkeä ja kohti tiukkaa mutkaa. Muita vaihtoehtojahan ei ole, kuin ajaa lujaa, sillä muuten kaatuu ja pahimmassa tapaukessa mopedi lähtee valumaan taaksepäin ja melko varmasti kaatuu. Ei kaatunut. Katsotaan miten käy Koh Lantalla, jonne matkaamme seuraavaksi, 15. tammikuuta!
Vesi oli kirkasta, mutta maistui tulelle ja suolalle!
- Janne
ps. Bangkokin C-residencen yövartija on aivan mahtava, olemme antaneet hänelle hoitoon pari meidän kukkaa, jottei ne kuolisi kokonaan ja nehän voivat nyt paremmin kuin koskaan aiemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti