Lähtö lähenee, päivät vähenee

Tässä sitä ollaan, viikko jäljellä opiskeluvaihtoa, kolme lentomatkaa edessä ja kylmään Suomeen paluu hirvittää. Mihin tämä kaikki aika on kulunut?

Koska moni blogin lukija tykkää videoista, tässä video Bangkokin eläintarhan kirahvista nimeltä Bin Laden.

No, aika ei ainakaan kulunut opiskeluun, vaikka 3 kurssia kunnialla kumpikin sai läpi hyvin arvosanoin (itse sain arvosanat A, A ja C+). Lopputentit meni nopeasti ohi, eikä niihin juuri tarvinnut lukea. Advertising-kurssin lopputenttinä oli kirjoittaa 4 hengen ryhmässä n. 5-sivuinen raportti valitsemastamme kuvitteellisesta tuotteesta ja itse tenttipäivänä meidän piti näytellä 30-40 sekuntinen mainos, joten ainakin vaihtelua OAMK:n liiketalouden yksikön tentteihin! Meidän tuotteenamme oli Smoke Airlines, lentoyhtiö, jossa saa tupakoida lentokoneen sisällä.

Hieno Advertising-kurssin lopputyön logo.

Englanti IV-kurssin lopputenttinä oli ihan normaali luetunymmärtämistä mittaava koe, mutta kysymykset vaihtelivat erittäin helpoista helppoihin. Esimerkiksi tekstissä lause: "John drove 358 kilometers to Thai border" ja kysymyksenä: "How many kilometers did John drive?". Että sellasta.

Global managements of information systemsin lopputentti olikin haastavampi, sillä poikaporukkamme oli rikkonaisesti tunneilla, joten viimeisenä päivänä ennen tenttiä opiskelimme vanhaan tuttuun tapaan ryhmälukemisen avulla kera Chang-oluiden. Lopputulos ei aivan huono ollut, vaikka tentti oli todella vaikea, eikä edes meidän lähes valmiiden IT-alan asiantuntijoiden taidot riittäneet A-suoritukseen. C+ sieltä loppuarvosanaksi kuitenkin pätkähti.

Se siitä koulusta. Tänään menemme juhlistamaan Ollin synttäreitä ja koulun päättymistä Cabbages & condoms -ravintolaan, jonka nimestä voi päätellä ravintolan tarjoilusta jotain...

Piti laittaa pari kuvaa lisää tähän blogitekstiin, mutta blogger ei suostunut. Ehkä sitten ens kerralla.

- Janne

Vietnam osa 2, Ho Chi Minh aka. Saigon

Ho Chi Minhiin palattiin pikaiselta Ben Tren reissulta ja päätettiin mennä samaan hyväksi kokemaamme hostelliin reppureissaajien alueella. Sopivasti Mia sairasti pari päivää kuumetta, joten kaupungin nähtävyyksien bongailu suoritettiin hitaaseen tahtiin.

Paikallinen "Mäkkäri", sillä Pho-keitto tai riisikanahärdelli ei maistunut ihan aina:

War Remnants Museumista löytyi myös kuvia Suomesta

War Remnants Museum   

Opastetulla kierroksella Reunification Palacessa näimme mm. erilaisia tuoleja ja huoneita...

Reunification Palace  

Notre Dame -kopio

City Museumin pihalta löytyi sota-ajan kalustoa ja sisältä aimo annos Vietnamin historiaa.

Ho Chi Minh City Museum

Jännimpänä nähtävyytenä mieleen jäi Ho Chi Minhin ulkopuolella oleva Cu Chin kaupunki, jossa kävimme opastetulla kierroksella sota-ajan tunneleita katselemassa. Mahdollisuus oli käydä oikeassa leventämättömässä tunnelissa, mutta klaustrofobiset bloggaajat jättivät tunnelin väliin ja kokeilivat hieman levennettyä länkkäriversiota tunneleista:

Jackie ja kokistölkki.

Tunneleilla oppaana meillä oli Jackie, Etelä-Vietnamin puolella sodassa taistellut veteraani, joka tässä seuraavassa videossa esittelee Vietcongin sissien ansoja.

Taustalla kuului myös pauketta eri aseista, muistaakseni parilla kymmenellä dollarilla olisi päässyt ammuskelemaan mm. AK-47:lla viereiselle ampumaradalle. Ei menty Kambodzassakaan eikä nytkään. Vaikka oishan tuo ollut ehkä ihan hauska kokemus. Oppaamme Jackie sanoikin suunnilleen näin: "Enää ei onneksi tarvitse itse pidellä asetta, mutta tiedättekös, tykkään nykyään noiden aseiden äänistä, sillä voi olla varma, että jokainen luoti menee hukkaan."

- Janne

Vuoden vaihtuminen kiinalaisittain

Heipä hei! Tätä osapuolta on blogissa näkynyt enää aika vähän, mutta voisin nyt paikata asiaa blogitekstillä Chinese New Yearista. En ollut oikeastaan edes ajatellut, että kiinalaista uutta vuotta mitenkään erityisemmin juhlittaisiin myös Thaimaassa, mutta ilmeisesti kiinalaisia ja muita juhlijoita on Bangkokissa luulemaani enemmän. Itse asiassa koko vuoden vaihtuminen on ollut paikallisille tapahtumana niin tärkeä, että se on kaupoissakin näyttänyt syrjäyttäneen tähän aikaan vuodesta yleensä vellovan ystävänpäivän ostohysterian. Ystävänpäivää on tuskin mainittu, kun taas samaan aikaan ostoskeskukset ovat useamman viikon ajaksi täyttyneet kiemurtelevista lohikäärmeistä ja kiinalaisista lyhdyistä. Thaimaalaisten vuosi 2556 vaihtuu vasta huhtikuussa, mutta nämä kyllä jaksavat juhlia vuoden vaihtumista sen kolme kertaa vuodessa. Chinese New Year on melko pitkä tapahtuma, joka huipentui eiliseen 10.2. ja jatkuu vielä tämänkin jälkeen jonkin aikaa.

China Townin yksi pääkaduista. Ei oltu ainoita paikalla.

Lähdimme siis sunnuntaina kaiken härdellin keskukseen China Towniin katsomaan juhlimista. Jannella oli hiukan huono olo eikä siksi päässyt mukaan, joten menin paikalle muutaman kaverin kanssa. China Townin kadut ovat yleensäkin ihan tukossa, mutta tällä kertaa ihmisiä oli vieläkin enemmän vaikka pääkadut oli suljettu liikenteeltä.

Paikalliset muksut on niin söpöjä. Lähestyn vaan tyypillisellä tavallani kaikkia lepertämällä "mooooi" ja se sattuu tarkoittamaan thaiksi jotain aika roisia. Mun pitää lopettaa lepertely lapsille ja katukissoille.

Kaduilla oli järjetön tungos, kauniita kiinalaisia lyhtyjä ja paikallisia ruokakojuja. Jossain kohtaa ihmismassa raivattiin kadun reunalle ja jäimme odottamaan paraatia, jota ei koskaan tullut. Sen sijaan kuulin, että olimme todellisuudessa odottaneet prinsessan ohittavan China Townin katua pitkin, mutta sellaistakaan ei kyllä koskaan tullut.

Kaikkialla myytiin tuollaisia puutikkuja, joihin oli kiinnitetty paperista taiteltuja lohikäärmeitä.

Mun oli pakko viedä Jannelle tuliaiseksi tuollainen kuvan tikku. 50 bahtia.

- Mia

Saapuminen Vietnamiin ja kaupunki nimeltä Ben Tre

edit. 7.2, lisäsin videon tuohon alemmas

Jälleen kerran saavuttiin luotettavalla AirAsian lennolla kohteeseen, tällä kertaa Vietnamin Ho Chi Minhiin, entiseltä nimeltään Saigoniin. Ajatuksena oli väistää taksikuljetus ja säästää rahaa menemällä bussilla Ben Tahn -torille, josta olisi ollut lyhyt matka majapaikkaamme backpacker-alueelle, Phan Ngu Laolle, mutta toisin kävi. Lento oli ajoissa, mutta emme ihan kerenneet viimeiseen bussiin, joka lähti ennen kello kuutta illalla, joten ainut vaihtoehto oli taksi. Jaoimme taksin jonkun tanskalaisen kanssa, sillä määränpää oli suunnillen sama ja niinhän siinä kävi, että 170000 dongin (~6e) taksimatka tuli maksamaan 21000 dongia(7,4e)! Onneksi jaoimme summan noin kolmeen, mutta pettymys oli suuri, epärehelliselle kuskille meni melkein 1,5 euroa ylimääräistä, siellä se varmaan nauraa vielä partaansa ja juo Saigon-olutta hymy huulilla. Perkele.

Ho Chi Minhin kotikadulta, Bui Vieniltä

No, päästiin silti perille hostelliin, josta heti seuraavaksi päiväksi kyseltiin kyytiä kohti Ben Trehen. Ystävällinen hostellityöntekijä (Hostel 96, Bui Vien street, Ho Chi Minh, suositellaan!) opasti millä bussilla pääsemme bussiasemalle ja sieltä kohti Ben Tren kaupunkia. Parin tunnin bussimatka kämäisessä ilmastoimattomassa bussissa ei ollut mitenkään niin paha, kuin voisi kuvitella. Oli oikeasti ihan mukava katsella maisemia, eikä kuumakaan ollut, sillä tuuli mukavasti puhalsi ikkunasta ja viilensi matkantekoa.

Hyvältähän tuo bussi näyttää.

Ben Tren bussiasemalla heti hypättyä bussista, joku harvahampainen mummo läpsäisi minua käteen ja mulkoili ilkeästi harvoine hampaineen... ensimmäisenä ajatuksena oli että "mihin sitä on taas lähdetty?" No, halusimme mennä pienempään kaupunkiin, jossa ei muita turiseja juuri olisi, niin nyt sitä sitten kokeiltiin vihdoin Vietnamissa. Bussiasemalta pääsimme kahdella kalliilla mopotaksilla (ainut vaihtoehto taas, mutta halvempi kuin taksi!) johonkin kaupungin muutamasta hotellista. Hotelli oli ihan hyvä, lähellä keskustaa ja kohtuu halpa, noin 10 euroa yö.

Ben Tren joki ja nk. "kahvimaidon väristä" vettä.

Aitoa Vietnamia Ben trestä kyllä löytyi, ei ehkä sinänsä hienoja nähtävyyksiä tai museoita, mutta ihmiset olivat ainakin aitoja ja ihmeissään meistä. Miaa kuulemma meinasi alkaa ahdistamaan kaikkien tuijotus ja huutelut, mutta hyväntahtoisia yleensä ihmiset olivat, ellei bussiaseman ilkeää mummoa lasketa. "Hellooo!", nuoret tytöt ja pojat huutelivat esittäen kaiken englanninkielen taitonsa nähdessään nuoren länkkäripariskunnan (...tai ehkä syynä oli Mian pinkit hiukset). Tehtiin myös virhe, kun ostettiin paikallista kookospähkinäkarkkia ja tarjottiin eräälle pikkupojalle maistiaiset, koska se niin kiltisti pyysi ja ojennettiin pussia sille... no sehän vei heti kerralla kourallisen! Ainakin sille tais karamelli maistua!

Hienoin nähtävyys oli kyllä tori, jossa myytiin kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja kaikenmaailman herkkuja.

Satunnainen katukuva

Silti routa ajoi porsaan kotiin, koska valitettavasti ruoka oli kauheaa ja thaimaalaiseen hymyilypalvelukulttuuriin oli ehkä tottunut liikaa, ajattelimme palata sivistyksen pariin Ho Chi Minhiin. Siitä lisää ensi jaksossa.

- Janne