Ho Chi Minhiin palattiin pikaiselta Ben Tren reissulta ja päätettiin mennä samaan hyväksi kokemaamme hostelliin reppureissaajien alueella. Sopivasti Mia sairasti pari päivää kuumetta, joten kaupungin nähtävyyksien bongailu suoritettiin hitaaseen tahtiin.
Paikallinen "Mäkkäri", sillä Pho-keitto tai riisikanahärdelli ei maistunut ihan aina:
War Remnants Museumista löytyi myös kuvia Suomesta
Jännimpänä nähtävyytenä mieleen jäi Ho Chi Minhin ulkopuolella oleva Cu Chin kaupunki, jossa kävimme opastetulla kierroksella sota-ajan tunneleita katselemassa. Mahdollisuus oli käydä oikeassa leventämättömässä tunnelissa, mutta klaustrofobiset bloggaajat jättivät tunnelin väliin ja kokeilivat hieman levennettyä länkkäriversiota tunneleista:
Jackie ja kokistölkki.
Tunneleilla oppaana meillä oli Jackie, Etelä-Vietnamin puolella sodassa taistellut veteraani, joka tässä seuraavassa videossa esittelee Vietcongin sissien ansoja.
Taustalla kuului myös pauketta eri aseista, muistaakseni parilla kymmenellä dollarilla olisi päässyt ammuskelemaan mm. AK-47:lla viereiselle ampumaradalle. Ei menty Kambodzassakaan eikä nytkään. Vaikka oishan tuo ollut ehkä ihan hauska kokemus. Oppaamme Jackie sanoikin suunnilleen näin: "Enää ei onneksi tarvitse itse pidellä asetta, mutta tiedättekös, tykkään nykyään noiden aseiden äänistä, sillä voi olla varma, että jokainen luoti menee hukkaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti